Ärsyttää niin suunnattomasti että joudun tekemään tämän saman asian joka vuosi. Laihdutus. Niin vitun perseestä, mutta pakkohan sitä on edes jossain määrin yritettävä. Välillä itseinho nimittäin kasvaa niin suureksi ettei vain kestä. Ja nyt se on kasvanut yli äyräiden.

Alkupainohan on pyörinyt tuossa 68 kg:n paikkeilla. Vähän turhan kaukana entisaikojen 50 kg:sta. Nyt olisi ensimmäinen tavoite päästä 65 kg:n ja sen jälkeen 60 kg:n.

Nyt on melkein ensimmäinen viikko kuria takana. Ja kyllähän tuo paino on vähän yrittänyt laskea. Tarvitsisin paremman vaa'an, nykyinen on aivan paska. Digitaalinen olisi hyvä. Ehkä pyydän miestä ostamaan huomenna sellaisen - itsehän menen töihin enkä ehdi kauppaan ollenkaan.

Tämä viikko on sujunut varsin mallikkaasti, mutta välillä tuppaa ahdistamaan oikein urakalla. Esimerkiksi tänään kävimme syömässä miehen ja kaverin kera kiinalaisessa - tuntui että reidet paisuivat välittömästi kun ahdoin ihanaa kung po kanaa riisin kera suuhuni. Lisäksi söin alkupalaksi kevätkääryleen. Lisäksi söin kaverilta oman ruokani lisäksi friteeratun kanapallosen. Lisäksi join irish coffeen kermavaahdolla. Lisäksi join puoli litraa kaljaa. Jokin päässä huutaa että tää ei käy nyt laatuunsa.

Pelkään aivan järkyttävän paljon että paino nousee nyt siitä alimmillaan olleesta 65 kg:sta. Tuntuu että siinä vaiheessa pitää repiä maha irti. Pelottaa.

Maanantaina virallinen punnitus- ja mittauspäivä. Huominen aikaa vielä puristaa jotain mehuja irti tästä perunasäkistä, jota myös joskus kehoksi kutsutaan. Jos aamulla yrittäisi käydä lenkillä ja illalla miehekkeen kanssa salilla tekemässä jalkojen ja vatsojen lihaksia. Inhottaa mennä töihin, menee koko päivä hukkaan. Noh, ei ainakaan tule syötyä.

Saa nähdä mitä tästä tulee. Nyt ehkä tupakalle. Pitäisi sekin lopettaa.